Matti Saarni

This paper explicates the role of language and communication in Kant’s account of objective judgment and objective reference. I take it that the basic units of proper objective reference for Kant are objective judgments, which according to Kant are acts of relating given cognitions to other cognitions in the unity of apperception. The question is, does language play any role in this activity, or is this activity reflected in language somehow? I argue that, unlike early critics such as Herder and Hamann (and many after them) have suggested, Kant does not overall neglect language and communication in his philosophy, but rather can be taken to give an account of how it is possible to use language objectively and communicate objective judgments in the first place. Even though I do not find it a plausible view that according to Kant there is no thinking at all without or prior to language, Kant’s account does not rule out the importance of language for our thinking, judging and communicating. My claim is that Kant’s account of categorical experience as universal and necessary cognition of objects provides a ground for languages and their objective use, that is, for the possibility of objective reference in language.

Tarkastelen tässä tekstissä sitä, pitikö Kant kieltä ja kommunikaatiota olennaisina tekijöinä ajattelulle ja objekteja koskevien arvostelmien tekemiselle. Lähestyn Kantin käsitystä kielen ja kommunikaation suhteesta ajatteluun ja objektiiviseen arvostelemiseen sijoittamalla Kantin kahteen teoreettiseen viitekehykseen. Nämä ovat Charles Taylorin kielifilosofinen erottelu HLC-teorioihin ja HHH-teorioihin sekä Michael N. Forsterin vastakkainasettelu perinteisen valistuksen kielifilosofian ja Herderin ja Hamannin kielifilosofian välillä. Esitän, että ainakin loppupuolella uraansa Kant tuntuu kallistuvan sille kannalle, että kieli ja ajattelu ovat vahvasti, jopa elimellisesti, toisistaan riippuvaisia. Yhtäältä arvostelmien tai kognitioiden objektiivisuus perustaa kielen ja kommunikaation objektiivisuuden mahdollisuuden, ja vasta tämän a priori perustuksen varassa kieli ja kommunikaatio ovat mahdollisia. Toisaalta kieli ja kommunikaatio ovat kuitenkin edellytyksiä ymmärryksen objektiiviselle käytölle ja sille, että subjektit ymmärtävät omia kognitioitaan. Vaikka Kant esitti toistuvasti, että kieli on ymmärtämisen edellytys, hänen näkemyksensä mukaan peruskäsitteet eli kategoriat ovat kuitenkin kielestä riippumattomia; kieli ei determinoi kategorioita, vaan päinvastoin. Luonnollisten kielten eroista huolimatta niiden universaali kielioppi on sama ja heijastaa intuition muotoja ja kategorioita.