Panu Raatikainen

Nykyaikaisen formaalisen logiikan kehityksen alkutaivalta leimasivat kunnianhimoiset tavoitteet ja vahva optimismi. Tavoitteena oli osoittaa koko matematiikalle ehdottoman varma perusta. Parhaimmillaan filosofian ongelmienkin uskottiin ratkeavan formaalisen logiikan avulla. Filosofisesti kuitenkin on mielenkiintoisinta, että nykyaikainen formaalinen logiikka on mahdollistanut formaalisen lähestymistavan rajoitusten kiistattoman ja matemaattisen täsmällisen osoittamisen. Tämäntyyppisillä tuloksilla on monia tärkeitä filosofisia seurauksia. Esittelen tässä artikkelissa tiettyjä keskeisiä tällaisia logiikan rajoittavia tuloksia.

Ilkka Niiniluoto, a distinguished philosopher of science, has been a tirelesspokesman for scientific realism and reason more generally. Trained in the tradition of the Finnish school of inductive logic he has refined the notion of truthlikeness (verisimilitude) to make the realist idea scientific progress mathematically exact. Niiniluotos main technical works are included in his books Is Science Progressive? (1984) and Truthlikeness (1987), but his most recent general defense of scientific realism culminated in his Critical Scientific Realism (1999). Niiniluoto is, since 1981, Professor of Theoretical Philosophy at the University of Helsinki, and since 2003 the Rector of the University. He has for a long time been one of the most prominent public intellectuals in Finland. This Festschrift brings about a selection of philosophical essays on Niiniluotos philosophy by prominent member of the international community. The contributions are grouped around three themes. The first ones deal with philosophy of logic, the philosophy of language, and the philosophy of mathematics, and the second group consists of papers on induction, truthlikeness, and scientific progress. The third part collects essays on the history of logical empiricism, the ontology of social groups, and the dispute between theism and atheism. This book is a tribute to Ilkka Niiniluoto on his 60th birthday, and it also contains Niiniluoto's replies to comments, queries and criticisms.

Englantilaissyntyinen, pitkään Yhdysvalloissa vaikuttanut ja täällä hetkellä New Yorkin maineikkaan Columbia-yliopiston filosofian professorina toimiva Philip Kitcher (s. 1947) on vakiinnuttanut paikkansa tieteenfilosofien kirkkaimmassa kärjessä. Uransa alkuaikoina hän työskenteli lähinnä matematiikanfilosofian parissa, mutta sittemmin hänen tuotantonsa painopiste on ollut yleisessä tieteenfilosofiassa ja biologianfilosofiassa. Hänen teoksensa The Advancement of Science (Oxford University Press, 1993) on viimeaikaisen yleisen tieteenfilosofian perusteos. Kitcherin sosiobiologian heikkoudet ja ongelmat perinpohjaisesti osoittava Vaulting Ambition: Sociobiology and the Quest for Human Nature (MIT Press, 1985) on jo aihepiirinsä klassikko. Kitcher on myös mm. puolustanut evoluutioteoriaa fundamentalistikristillisiä kreationisteja vastaan (Abusing Science: The Case Against Creationism. (MIT Press, 1982)) ja tarkastellut bioteknisen vallankumouksen ja geenitutkimuksen mukanaan tuomia eettisiä ongelmia (The Lives to Come: The Genetic Revolution and Human Possibilities (Simon.and Schuster [U.S.], Penguin..

Table of Contents: Panu Raatikainen: Varieties of Ideal Language Philosophy. Jani Sinokki: Descartes on Language: How Signification Leads to Direct Reference. Matti Eklund: Carnapian Frameworks Revisited. Joseph Almog & Andrea Bianchi: The Semantics of Common Nouns and the Nature of Semantics. Gabriel Sandu: The Fallacies of the New Theory of Reference: Some Afterthoughts. Genoveva Martí: Experimental Results on Kind Terms: A Critical Reflection. Michael Devitt: Type Specimens and Reference. Jussi Haukioja: Conceptual Engineering for Externalists. Panu Raatikainen: Fictional Names Revisited. Teemu Tauriainen: Indeterminism about Discourse Domains. Anandi Hattiagandi: Is Logic Normative? Jaakko Reinikainen: Constitutive Rules and Internal Criticism of Assertion. Aleksi Honkasalo: What Could and What Should Be Said? On Semantic Correctness and Semantic Prescriptions. Pasi Valtonen: Rearticulated Psychological View of Generics and Worldly Truthmakers. Joonas Pennanen: The Dual Character of Essentially Contested Concepts. Teemu Toppinen & Vilma Venesmaa: Unified Metasemantics for Expressivists.