Petri Berndtson

This book studies the phenomenological ontology of breathing. It investigates breathing and air as a question of phenomenological philosophy and looks at phenomenological questions concerning respiratory methodology, ontological experience of respiration, respiratory spirituality and respiratory embodiment. Drawing on the ideas of Maurice Merleau-Ponty, Gaston Bachelard, Martin Heidegger, Edmund Husserl, Luce Irigaray and David Kleinberg-Levin, the book argues for the ontological primacy of breathing and develops a new principle of philosophy that the author calls "Silence of Breath, Abyss/Yawn of Air". It asserts that breathing is not a thing- or person-oriented relation, but perpetual communication with the immense elemental atmosphere of open and free air. This new phenomenological method of breathing offers readers a chance to begin to wonder, rethink, re-experience and reimagine all questions of life in an innovative and creative way as aerial and respiratory questions of life. Part of the Routledge Critical Perspectives on Breath and Breathing series, the book breaks new ground in phenomenology and phenomenological ontology by offering a decisive and insightful treatment of breath. It will be indispensable for students and researchers of philosophy, phenomenology, and ontology. It will also be of special interest to Merleau-Ponty scholars as it investigates uncharted dimensions of Merleau-Ponty's philosophy.

Lectio praecursoria 28.9.2018: Hengitys on hyvin harvinainen teema filosofiassa. Aiemmin hengitystä filosofisena kysymyksenä ovat tarkastelleet mm. Luce Irigaray ja David Kleinberg-Levin. Väitöskirjatutkimuksessani Phenomenological Ontology of Breathing tutkin fenomenologisesti hengityksen filosofiaa, so. miten hengittäminen voisi olla filosofinen kysymys ja miten eletty kokemus hengityksestä voisi mahdollisesti avata ja jäsentää meille aivan uuden tavan tehdä filosofiaa. Väitöskirjani lähtökohtana on aiemmin tutkimattomat Maurice Merleau-Pontyn fenomenologiset huomiot hengityksestä. Näiden Merleau-Pontyn hengitystä koskevien huomioiden pohjalta pyrin jäsentämään uuden fenomenologisen käsityksen hengityksestä. Tämä uusi fenomenologinen käsitys hengityksestä ei perustu fysiologis-luonnontieteelliseen näkemykseen hengityksestä kaasujen vaihteluna ja soluhengityksenä, vaan kokemukselliseen ymmärrykseen hengityksestä kehollisena maailmasuhteena. Hengittävä maailmasuhde on hengittävän kehon ja avoimen ja näkymättömän ilmapiirin, so. ilman atmosfäärin, välistä vuorovaikutusta. Tähän uuteen kokemukselliseen hengitys-käsitykseen perustuen pohdin, miten filosofia voitaisiin mahdollisesti aloittaa uudelleen hengityksen filosofia. Tämä uusi filosofia ei olisi olio- tai persoonaorientoitunut, vaan ilmapiiriorientoitunut filosofia. Merleau-Pontyn fenomenologisen filosofian lisäksi erityisesti Gaston Bachelardin elementaalinen ajattelu ilmasta ja ilman runoilijoista on avittanut väitöskirjatutkimustani tähän uuteen filosofiseen orientaatioon. Bachelardin tarkastelemat ilman runoilijat runoudessaan inspiroituneesti seuraavat ja kuuntelevat kosmista hengitystä pyrkien ilmaisemaan sanoin sen hiljaista viisautta. Väitöskirjassani pyrin kuuntelemaan fenomenologisen filosofian kontekstissa ilman runoilijoiden inspiroimana tätä kosmis-elementaalisen hengittävän ilman hiljaista viisautta. Pyrkimykseni synnyttää tämä uusi hengityksen filosofia kulkee käsi kädessä Irigarayn toiveen kanssa uudesta hengityksen kulttuurin kultivoimisesta.