Tero Vaaja

Tämä artikkeli esittelee ekspressivististä itsetuntemuksen teoriaa erityyppisten itsetuntemuksen teorioiden kontekstissa. Artikkelin viimekätinen tavoite on arvioida erityisesti ekspressivistisen teorian suhdetta Wittgensteinin mielenfilosofiaan, joka usein mainitaan teorian lähteenä, ja tarkastella teorian kehitystarpeita ja -mahdollisuuksia muiden itsetuntemuksen teorioiden valossa. Osassa 1 esitetään eräitä käsitteellisiä selvennyksiä. Osa 2 käsittelee itsetuntemuksen oletettuja filosofisesti kiinnostavia erityispiirteitä, joiden ymmärtäminen on itsetuntemuksen teorioiden arvioimisen kannalta olennaista. Osa 3 esittää itsetuntemuksen teorioiden karkean tyypittelyn sen mukaan, pitävätkö ne itseilmaisuja empiirisesti muodostettuina väittäminä, rationaaliseen toimijuuteen olennaisesti liittyvinä sitoutumina vai ekspressiivisinä lausumina. Ekspressivistisen vaihtoehdon yhteydessä arvioidaan sen suhdetta Wittgensteinin ajatteluun. Osassa 4 tarkastellaan Dorit Bar-Onin muotoilemaa neo-ekspressivististä itsetuntemuksen teoriaa ja esitetään, että ansioistaan huolimatta se ei ota tyydyttävästi huomioon rationaalisen toimijan kykyä konstituoida aktiivisesti ja reflektiivisesti ajatuksiaan ja asenteitaan. Lopuksi osassa 5 esitetään ajatuksia neo-ekspressivismin jatkokehittelyä varten ja kehotetaan tarkastelemaan itseilmaisuja sosiaalisessa kontekstissa Wittgensteinin kielipeliajatuksen mukaisesti.

In this paper, I survey the way Wittgenstein reacts to radical philosophical doubt in his On Certainty.He deems skeptical doubt in some important cases idle, pointless or otherwise negligible. I point out that several passages of On Certainty make it difficult to judge whether Wittgenstein intends to address a skeptic or a metaphysical idealist. Drawing attention to the anti-skeptical nature of Berkeley’s idealism, I go on to argue that the question is far from trivial: rather, it affects the way we should evaluate Wittgenstein’s arguments in On Certainty in general. I finally attempt to explain why Wittgenstein remained ambiguous about the target of his arguments, and discuss the possibility of making room for the idealism/skepticism distinction in On Certainty’s framework.