Timo Koistinen

The cognitive vs. non-cognitive nature of religious belief and language has been a contentious issue for decades in philosophical discourse concerning Wittgenstein and his followers. One recent contribution to this topic is Alois Pichler and Sebastian Sunday Grève’s article “Cognitivism about Religious Belief in Later Wittgenstein” (2024), in which they seek to show that “the Wittgensteinian tradition has wrongly neglected a significant movement towards cognitivism in Wittgenstein’s later writings”. The objective of this article is to examine the perspectives of Wittgenstein and his followers on religious belief and to critique the arguments of Pichler and Grève. The main topics of my presentation are as follows: (1) I will start by briefly describing the sources of Wittgenstein’s views on religion and the problems associated with them. (2) Next, I will outline the change in Wittgenstein’s thought on religion from his early view to his later view. (3) After that, I draw attention to the intricate relationship between Wittgenstein’s thought and modernism in theology, within which the relationship between religious belief and scientific/metaphysical worldviews remains a subject of ongoing debate. (4) I will then turn to a critical examination of Pichler and Grève’s interpretations of the descriptive nature of Wittgensteinian philosophy of religion. (5) Lastly, I deal briefly with Pichler and Grève’s assertion that Wittgenstein’s interest in the works of John Henry Newman contributed to the change in his views on religion.

Rush Rhees oli Ludwig Wittgensteinin oppilas, ystävä ja työtoveri, joka on toistaiseksi tullut parhaiten tunnetuksi opettajansa kirjoitusten tulkitsijana ja julkaisijana. Hän oli myös omaperäinen filosofi, jonka ajattelu on saanut osakseen varsin vähän huomiota. Tässä artikkelissa tarkastellaan Rheesin filosofiakäsitystä, johon liittyvä tematiikka on Rheesin, samoin kuin Wittgensteinin, kohdalla erottamattomasti sidoksissa kysymykseen kielen, puhumisen ja ymmärtämisen mahdollisuudesta. Rhees ajattelee, että Wittgensteinin kieltä koskevat tutkimukset ovat jatkumoa antiikin filosofien todellisuuden luonnetta koskeville pohdinnoille. Rhees kuitenkin näkee vakavia ongelmia Wittgensteinin tavassa käsitellä kieltä koskevaa filosofian ydinkysymystä. Kritiikin kärki koskee Wittgensteinin käsitystä kielipeleistä. Rhees katsoo, että Wittgenstein antaa kielipelin käsitteelle liian keskeisen aseman kielen yleistä luonnetta koskevissa huomautuksissaan. Rhees korostaa, ettei kieltä ja puhumista voi kuvata sen avulla tyhjentävästi. Kielestä ja puhumisesta ei voi esittää teoriaa eikä yleistä formaalista mallia. Lisäksi hän näkee kielipelimetaforan liian mekanistisena kuvaamaan kieltä ja ihmisten välistä kommunikointia. Rhees kuitenkin puhuu ”kielen ykseydestä” tai ”kielen yhtenäisyydestä” viittaamalla keskustelun käsitteeseen ja ajattelee, että kielen ykseyden ymmärtäminen keskusteluna valaisee paremmin kielen luonnetta kuin ajatus kielestä kielipelien joukkona. Rheesin filosofiakäsitystä ja hänen tapaansa harjoittaa filosofiaa leimaakin vahvasti dialogin merkityksen korostaminen, mikä näkyy kiinnostavalla tavalla hänen uskontoa ja etiikkaa käsittelevissä kirjoituksissaan. Rhees edustaa sellaista näkemystä filosofiasta ja sen metodista, jossa itse filosofisella keskustelulla ja tutkimuksella on itseisarvo. Filosofin tehtävänä ei ole olla elämänopas, joka tarjoaa vastauksia elämänongelmiin tai uskonnollisten kysymysten rationaalisuuteen. Filosofian tehtävänä on jatkuva ihmettely, dialogi ja ymmärryksen etsiminen. Filosofisten kysymysten vaikeuden ymmärtäminen on tärkeämpää kuin niiden ratkaiseminen.

This paper explores D. Z. Phillips' contemplative conception of the method and task of philosophy. I will start by describing two conceptions of philosophy which are rejected by Phillips and which, in his view, collide with contemplative philosophy. These have been called ‘philosophy as a guide of life’ and ‘the underlabourer conception of philosophy’. After that I will give an account of Phillips' Rheesian conception of the fundamental themes of philosophy: the nature of reality and the possibility of discourse. In the last part of my paper I will deal with the alleged difference between the contemplative and the therapeutical conception of philosophy.

Summary Religious disagreement has recently been a popular topic in analytic philosophy of religion. Many of those who have dealt with the topic have done so from an assumption that logically there is no difference between disagreements on religious matters and disagreements on other areas of life. This assumption is called into question by Wittgenstein (and his followers). This paper explores how Wittgenstein’s view of religious disagreements should be understood. The main source of the study is Wittgenstein’s treatment of the nature of religious disagreements in his lectures on religious belief. In particular, I will explore Wittgenstein’s thought by referring to two recent studies on these lectures made by Cora Diamond and Martin Kusch. I will use the tools of epistemic logic to clarify some problems in this discussion. I will also comment on the common fideistic interpretation of Wittgenstein’s view of religion and his antiintellectualist conception of faith.